Aikanaan Nokia oli kuva luu kännyköissä. Tässä asiassa aina muistaa, että ei länsimaissa enää kukaan iso tekijä tee kännyköitä muut kuin Apple, ja Applekin tekee kännykät Kiinassa. Johtaminen ei ole helppoa. Ei suomalaisilla ole juurikaan kokemusta näin isojen firmojen johtamisesta. Jorma Ollila luultavasti ajatteli tekevänsä viisaita päätöksiä. Sitähän on vaikea sanoa olisiko jollain toisilla päätöksillä saatu jotain parempaa aikaiseksi. Itse en ole koskaan Nokialla ollut töissä enkä muutenkaan tiedä asiasta paljoa.
Itse ajattelisin, että koska Nokialla otettiin käyttöön ns. matriisiorganisaatio niin tämä olisi ajanut Nokian kriisiin. Matriisi organisaatiosta oli ainakin yhteen aikaan suosittu tapa organisoida yrityksen toimintaa mutta se on osoittautunut varsin monimutkaiseksi tavaksi toimia. Teoreettisesti ajateltuna se tarjoaa paljon etuja mutta niiden saavuttaminen on osoittautunut vaikeaksi tai jopa mahdottomaksi.
Sama tietysti koskee jatkuvia muutoksia organisaatioon. Muutos voi olla hyväksi mutta yleensä kestää kuitenkin aika kauan ennenkuin opitaan toimimaan järkevästi. Se vie aikaa ja jos jatkuvasti muutetaan organisaatiota niin ollaan aina jonkinlailla kriisissä. Jatkuva kriisi ja muutos ovat kauhean kuluttavia. Ei kukaan jaksa koko aika opetella uusia tapoja toimia. Ihmiset tarvitsevat työrauhaa ainakin jonkun verran. Jatkuva muutos, vaikka sitä jossain piireissä ihannoidaan, on kuitenkin osoittaunut varsin kuluttavaksi tavaksi toimia.
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000006146563.html
En tiedä sitten miten asiat ovat aikuisten oikeasti. Monet ihmiset toimivat aika yksinkertaisella tavalla. Suoraviivainen ajattelu kuitenkin johtaa omien kokemusten mukaan usein katastrofiin ja siitä ei sitten osata yksinkertaisesti uudistua. Tällainen helppo asenne, että esim. vihaa häviämistä on sinällään järkevää. Epäonnistumisen pelko kuitenkin tekee uudistumisen vaikeaksi. Oman ajattelun uudistaminen vaatii sitä, että pitää hyväksyä mahdollisuus epäonnistua. Jos kaikessa täytyy onnistua, niin ei ole helppoa uudistua, koska todelliseen uudistumiseen liittyy aina mahdollisuus epäonnistua. Jos aina haluaa voittaa eikä voi hyväksyä epäonnistumista; niin elämästä tulee hirvittävän vaikeaa ja sitä rupeaa pelkäämään kaikenlaisia asioita. Nokian johdossa on ilmeisesti ruvettu olemaan liian tyytyväisiä itseensä ja haluttu ylläpitää kulisseja. Todellinen johtajan täytyy olla valmis häviämään, koska muuten ei voi ottaa riittävästi riskiä. Täytyy aina muistaa, että onnistumisen kääntöpuoli on epäonnistuminen. Tietysti pitää miettiä riskiä eli sitä kuinka iso riski täytyy ottaa. Tätähän on käytännössä mahdoton arvioida. Joku näennäisesti riskitön asia voi olla todellisuudessa varsin riskialtista toimintaa ja päin vastoin. Jos ei kykene uudistumaan; niin sinäkin on omat ongelmansa mutta myös hyötynsä. Jossain joku höperö ajattelee, että kun olen ensimmäisenä liikenteessä niin silloin joku etu saavutettu. Todellisuudessa sopivast jäljessä tullen voi välttää eturintamassa liikkuvien virheet. Täytyy muistaa, että johtajat ja muut toimijat monasti kiintyvät omiin ajatuksiinsa ja käsityksiksiin maailmasta eli he eivät oikein pysty muuttamaan ajatteluaan niin paljon kuin pitäisi.
Suomessahan ei aikanaan 90-luvulla juurikaan arvostettu ohjelmisto-osaamista. Tämä näkyi myös Nokian johtajien koulutuksessa kellään ei ollut kunnolla kokemusta tietokoneiden ohjelmoinnista. Kaikki olivat sen verran vanhoja, että eivät olleet juurikaan opiskelleet ohjelmointia vaikka monet olivatkin insinöörejä. Täytyy muistaa, että aikanaan Apple oli jo perustamisensa alussa tehnyt itse käyttöjärjestelmiä, Nokialle käyttöjärjestelmä osaaminen ostettiin. Itse tehtynä ehkä oppii paremmin ymmärtämään. Applella oli kokemusta ohjelmoinnista jo paljon ennen Nokiaa. Aikanaan jo Macintosheissa ja aikaisemmissa Appleissa oli ohjelmia monelta taholta. Tämä opetti Applea ymmärtämään ohjelmistojen tärkeyden. Nokialla ei tälläistä kokemusta ollut. Ei Mikromikoista paljoa oppinut asioista.
