Rahan luonne

Eetu Viren pohtii Reva 2.0:ssa rahan luonnetta.
http://www.revalvaatio.org/wp/rahan-funktionaalisuus/

Lyhyesti sanottuna: Ahokkaan ehdotuksesta puuttuu rahan analyysi valtasuhteen tai mikäli haluamme käyttää tätä termiä, luokkasuhteen ilmauksena. Kuten uuschartalistinen rahan taloustiede kertoo, pankkijärjestelmä luo velkaa myöntäessään rahaa ”tyhjästä”, raha on siis ”sosiaalinen konventio”, mutta nähdäkseni se ei kuitenkaan ole arbitraarinen vaan rahan luomisen mekanismit ovat riippuvaisia pääoman kasautumisen ja tuotannon organisoinnin järjestelmistä. Kuten Geoffrey Ingham osoittaa erinomaisessa kirjassaan The Nature of Money, raha ei ole vain konventio vaan se on valtasuhde: ei pelkästään siinä mielessä että ”rikkaus tuo valtaa” vaan itse rahan luomisen mekanismeilla on olennainen vallan ulottuvuus siinä mielessä, kenellä on pääsy rahaan, kenen tarpeisiin tai vaatimuksesta rahaa luodaan ja niin edelleen.

http://www.revalvaatio.org/wp/rahan-funktionaalisuus/

Valta on tietysti aina relevantti asia, jokaisessa (tai ainakin lähes) yhteiskunnallisessa ilmiössä.

Raha informaationa

Raha myös siirtää informaatio. Raha siistää tieto niukkuudesta, kysynnästä ja tarjonnasta ja mistä on pääomaa saatavissa ja mihin hintaan. Nimenomaan itse ymmärrän rahan juuri tästä informaationäkemyksestä, eli raha on informaatiota. Koko talousjärjestelmä on siis informaation käsittelyjärjestelmä.

Itsekin olen kirjoittanut muutaman rivin asiasta.
http://jtalous.blogspot.com/2011/06/mita-raha-on.html

Itse korostan rahan luonnetta informaationa. Tämä näkemys tosin jättää monet asiat ilman huomiotta kuten vallan jne, mutta on silti tietyllä tavalla elegantti ja looginen.

Miika K. kommentoi ansiokkaasti Reva 2.0:n kirjoituksessa Eetun kirjoitusta.
http://www.revalvaatio.org/wp/rahan-funktionaalisuus/

Suunnittelu on nykyisin pidemmälle vietyä ja hienostuneempaa kuin esimerkiksi Neuvostoliitossa (joka oli pikemminkin hallinnollisesti ohjattu komentotalous, kuten Moshe Lewin mm. on Neuvostoliitto-kirjassaan argumentoinut). Työarvot lasketaan ja ne vaikuttavat hinnoittelupäätöksiin välittömemmin kuin koskaan aiemmin historiassa uskaltaisin väittää.
Neuvostosysteemissä hinnoittelua tehtiin hallinnollisin päätöksin, maailmanmarkkinahintoihin vertailemalla, poliittisin lehmänkaupoin jne. Toisaalta Neuvostoliiton komentotaloudessa pyrittiin (ja onnistuttiin) nostamaan kansakunnan elintasoa, modernisoimaan taloutta ja yhteiskuntaa kaikkien kansankerrosten ja -ryhmien eduksi, kun taas nykyinen kapitalistinen suunnitelmatalousjärjestelmä on muuttunut yksikätiseksi rosvoksi, joka imee kitaansa kansojen varallisuuden ja siirtää sen rikkaiden – erityisesti superrikkaan kapitalistiluokan – taskuun.

Suunnittelu on todellakin nykyjärjestelmässä viety hyvin pitkälle ja suuryhtiöt käyttävät ERPpiä hyvin laajasti (MRP II). Systeemit puhuvat keskenään ja koordinoivat laajasti toimintaansa. Nimenomaan tämä korostaa rahan informaationvälitysroolia mitä se on aina markkinataloudessa tehnyt. Tosin suunnittelu silti eroaa Neuvostoliiton käyttämästä ilmeisesti juuri tässä, että markkinataloudessa ne eivät ole kuitenkaan samalla lailla hallinnollisesti kyvykkäitä suunnittelujärjestelmiä vaan enemmän lähinnä koordinoivia ja tietoa välittäviä rakenteita (eivät siis samalla lailla suoria komentorakenteita).